Kuinka Torjut Päänsäryn: Se On Mahdollista!

“Emme ole hirveästi elämöineet havainnoilla”

Tunnustaa lääketutkija Jouko Parantainen.  Tästä syystä krapulassa kärvistelevät ihmiset eivät ole todennäköisesti kuulleet tästä tutkimuksesta. Lääketehdas Medicassa 1980-luvulla työskennellyt Parantainen julkaisi kollegoineen kaksoissokkotutkimuksen, jossa testattiin migreenilääkkeenä käytettävän tolfenaamihapon* tehoa krapulaoireisiin. Parantainen ja lääkäri Seppo Kaivola kiinnostuivat krapulasta, koska alkoholi sekoittaa solujen prostaglandiinituotantoa, ja tämä taas voi selittyä solukalvojen muutoksilla. Erityisesti tromboksaani-prostaglandiinin määrä veressä lisääntyy laskuhumalassa ja myös krapulan aikana.

*Tolfenaamihappo: olfenaamihappoa käytetään migreenin ja muiden päänsärkyjen hoitoon, hammassärkyyn, kuukautiskipuihin, nivelrikkoon, reumaattisiin ja muihin sidekudossairauksiin liittyvien kiputilojen hoitoon, luusto- ja lihasperäisiin kipuihin ja pinnalliseen laskimontukkotulehdukseen. Hyvä teho on todettu eritoten Dysmenorrean ja migreeninkivun lievityksessä . Tolfenaamihappo tunnetaan kauppanimellä Clotam. Tolfenaamihappo estää paikallisten tulehdustekijöiden, prostaglandiinien, syntyä. Aivoverenkierrossa prostaglandiinit herkistävät päänsärkykohtaukselle. Useimmat tulehduskipulääkkeet, kuten asetyylisalisyylihappo ja ibuprofeeni, toimivat samalla mekanismilla kuin tolfenaamihappo.

Lähteet: Wikipedia ja www.tiede.fi

Mitkä olivat tutkimustulokset?

30 koehenkilöä saivat ohjeen vetää kännit tavalliseen tapaansa. Puolet nauttivat ennen nukkumaanmenoa annoksen tolfenaamihappoa ja puolet lumelääkettä. Rooleja vaihdettiin ristiinrastiin neljissä eri illanistujaisissa ja jokainen raportoi aamulla krapulaoireensa. Lääkettä nauttineet raportoivat vähemmän päänsärkyä, pahoinvointia, oksentelua, ärsytyksen ja janon tunnetta. Myös tromboksaanipitoisuudet laskivat.

 “Tolfenaamihappo esti lähes kokonaan päänsäryn ja pahoinvoinnin” Parantainen tiivistää. – Prostaglandiinit* näyttävät selittävän aika hyvin sen, miksi krapulaisen päätä särkee.

*Prostaglandiinit ovat kudoshormoneihin kuuluvia tyydyttymättömiä rasvahappoja, joilla on vaikutuksia monien elinten toimintaan. Ne voivat aiheuttaa supistuksia tai supistuksen laukeamista kohdun lihaksistossa, verisuonten seinämissä tai keuhkoputkien sileissä lihaksissa, ja niitä käytetäänkin usein abortin tai synnytyksen käynnistämisessä. Prostaglandiinien synteesi elimistössä kiihtyy kuumeen ja kivun aikana, sillä ne vaikuttavat tulehdusreaktion syntyyn. Useimmat tulehduskipulääkkeet estävätkin prostaglandiinien synteesiä. Lisäksi niillä on vaikutusta verisolujen yhteenliittymisessä. Prostaglandiineja elimistö syntetisoi arakidonihaposta, joka on monityydyttymätön rasvahappo.

Lähde: Wikipedia

Miksi ennalta otetut prostaglandiinin estäjät tehoavat paremmin krapulapäänsärkyyn?

Tähän on kaksi mahdollista selitystä. Krapulapäänsäryn kehittymiseen kuluu pitkä aika eikä särky alettuaan mene kovin nopeasti ohi. Lääke tulee liian myöhään, jos aivoverisuonet ovat jo ehtineet herkistyä prostaglandiinipommitukselle. Myös krapulaisen maha saattaa olla sekaisin ja suolen sisältöä eteenpäin vievä lihastoiminta niin lamassa, että lääkkeen vaikutus viivästyy. Pilleri jää kellumaan mahalaukkuun eikä imeydy verenkiertoon. Ilmiö on tuttu migreenistä.

Ehkäisyssä on kuitenkin pulmansa: “Olimme aluksi innostuneita tuloksista Jouko Parantainen muistelee. – Pian kävi kuitenkin selväksi, ettei krapulapäänsäryltä suojautuminen ole ongelmatonta. Tolfenaamihapon kehittäminen krapulalääkkeeksi jäi sikseen, eikä tutkimuksia jatkettu.   Ongelma on siinä, että tulehduskipulääkkeet lamaavat myös elimistölle hyödyllisiä prostaglandiineja, jotka suojaavat muun muassa mahalaukun limakalvoa. Särkylääkkeiden holtiton käyttö voi aiheuttaa hankalia vuotoja ja mahahaavaa. Osa prostaglandiineista taas suojaa maksaa alkoholin haitoilta. Käytännössä tämä voi tarkoittaa, että krapulapäänsäryn estäminen tolfenaamihapolla saattaa kostautua muina vakavampina haittoina ja siksi ei ole kovin kestävä ratkaisu.  Tässä yksi lievä esimerkkikeskustelu aiheesta.

Tämä blogiteksti oli kooste osoitteen tiede.fi – artikkelista Krapulassa solukalvot kapinoivat, jonka on koonnut Jukka Ruukki.

Seuraavassa osassa pohdimme Acetiumia ja Asetaldehydia 

Leave A Response

* Denotes Required Field